Toivon johtaminen on uusi strateginen kyvykkyys

Tiesitkö, että 56% nuorista uskoo ihmiskunnan olevan tuhoon tuomittu*?

Mieti, mitä se tarkoittaa. Mihin tuollainen ajatus johtaa?

Lyhyellä tähtäimellä toivottomuus johtaa lamaantumiseen. Moni varmasti tunnistaa tämän omalta työpaikalta. Osa porukkaa vaikuttaa lamaantuneelta. Asiat eivät etene, vaikka mitään selkeää konkreettista syytä etenemisen estymiselle ei löydy.

Keskipitkällä aika välillä toivon puute johtaa mustavalkoiseen ajatteluun. Asiat ovat joko tai. Tämänkin tunnistamme sekä työpaikoilta että yhteiskunnasta, eikö vain? Olemme äkkijyrkkiä, tuomitsemme toisemme aiempaa herkemmin, hyppäämme johtopäätöksiin hyvin sukkelasti. Tämä näkyy mm. “sosiaalisen liiman” heikentymisenä työpaikalla, ja se taas näkyy sekä herkkyytenä vaihtaa työpaikkaa että yleisenä pahoinvointina.

Pitkällä aikavälillä toivon puute johtaa nihilismiin, tilaan jossa mikään ei enää merkitse mitään.

Toivo on mielentila, jossa ihminen odottaa tulevaisuudesta hyvää. Toivo ei siis tarkoita pelottomuutta tai kyvyttömyyttä tunnistaa ja mitigoida riskejä. Oikeastaan toisin päin: toivossa eläminen on mahdollista, jos on emotionaalista kyvykkyyttä tuntea samaan aikaan pelkoa ja ylläpitää toivoa. Tällainen emotionaalinen kyvykkyys antaa mahdollisuuden säilyttää toimintakyvykkyys, analysoida riskejä ja vaihtoehtoja ja säilyttää toimintakyky.

Toivon johtaminen on siis taito, ja uskaltaisin väittää, että se alkaa olla yksi tärkeimpiä taitoja, mitä ajassamme tarvitaan.

“Toivon johtaminen on siis taito, ja uskaltaisin väittää, että se alkaa olla yksi tärkeimpiä taitoja, mitä ajassamme tarvitaan. ”

Meistä jokaisen olisi hyvä ymmärtää, miten oma mieli toimii. Meistä jokaisen olisi tärkeä osata kohdata pelkojamme ja tutustua niihin - “kutsua ne teelle”, kuten ystäväni futuristi Sari Stenfors sanoo. Meillä jokaisella pitäisi olla erilaisia toivottuja skenaarioita tulevaisuuttamme koskien sekä keinoja pitää huolta omasta hyvinvoinnistamme niin, että pystymme ylläpitämään noita toivottuja skenaarioita mielessämme myös väsymyksen hetkinä.

Aivan erityisen tärkeää minusta olisi, että kaikki johtajat ja esihenkilöt ymmärtäisivät, mikä on toivon merkitys epävarmoina aikoina ja että he osaisivat johtaa toivoa työpaikoilla. Jokaisen lähijohtajan tulisi omata perustyökalupakki sekä omien tunteiden käsittelyyn että muiden ihmisten kannatteluun ja toivon vahvistamiseen työyhteisössä.

Se on oikeastaan niin, että ilman kykyä ylläpitää toivoa mikään strategia ei ole minkään arvoinen. Siksi toivon johtaminen voisi olla yrityksen tärkein strateginen kyvykkyys.

Aiheeseen liittyvät puheenvuorot ja valmennukset

*Hickman et al. 2021 Lancet Planet Health