Älä esitä!

Muistatko, miten lapsena olimme hyvin herkkiä huomaamaan, jos joku oli olevinaan, pisti shown pystyyn kesken yhdessä olemisen, esitti. Meillä oli luontainen kyky erottaa aito oleminen epäaidosta. Halveksuimme esittämistä. Se oli niin typerän näköistä. Se paistoi selvästi läpi. Henkilö ei esittäessään ollut oma itsensä, vaan yritti olla jotain muuta.

Esittäminen myös loi muurin meidän ja esittävän henkilön välille. Ymmärsimme tiedostamattamme, ettemme siinä hetkessä enää olleet tälle henkilölle subjekteja. Muutuimme objekteiksi, joille syystä tai toisesta piti luoda vääristynyttä kuvaa siitä, mikä on. Yleensä tarkoituksena oli saada muiden huomio ja ihailu osakseen.

Matkan varrella opimme erilaisia rooleja ja toimintamalleja. Opimme ehkä, miten toimitaan osana jalkapallojoukkuetta. Opimme ehkä, miten käyttäydytään yliopistona ainejärjestön jäsenenä. Opimme ehkä, miten juuri oman opinahjomme kasvatit ajattelevat maailmasta, ja mihin kohtaa sosiaalista verkkoa (hierarkiaa) asetumme. Työelämään tullessa opimme, miten oman ammattinimikkeemme edustajat käyttäytyvät ja miten työpaikallamme toimitaan.

Aikuisena olemme niin täynnä erilaisia opittuja toimintamalleja ja rooleja, että joskus voi olla vaikea tietää, kuka itse todella on.

“Aikuisena olemme niin täynnä erilaisia opittuja toimintamalleja ja rooleja, että joskus voi olla vaikea tietää, kuka itse todella on.”

Autenttista olemista on länsimaisessa ajatteluperinteessä lähestytty kahdella tapaa.

Essentialistinen lähestymistapa ajattelee aidon minän olevan jo olemassa ja löytyvän jokaisen meidän sisältä. Tehtävä on silloin oppia kuuntelemaan jo olemassa olevaa aitoa minää. Eksistentiaalinen lähestymistapa puolestaan lähtee liikkeelle tyhjyydestä tai vapaudesta, ja opastaa meitä tekemään elämässämme päätöksiä itseämme kuunnellen, jotta aito minä syntyy. Essentialistinen lähestymistapa puhuu itsensä löytämisestä, ja eksistentialistinen lähestymistapa itsensä luomisesta. Essentialistista lähestymistapaa edustaa länsimäisessä filosofiassa esimerkiksi Martin Heidegger, eksistentialistista puolestaan Jean-Paul Sartre.

(Kumpikaan ei tietenkään ole yksinään oikeassa. Nämä ovat painotuseroja, jotka on valittu, koska oma sanoma maailmalle on sen mukainen. Minun mielestäni.)

Painottipa sitten itsensä löytämistä tai itsensä luomista, autenttisuudessa on kysymys siitä, että tiedämme, keitä olemme tai haluamme olla, ja toimimme sen mukaan. Toiminnan ja sisäisen olemuksen tai halun välillä on siis yhdenmukaisuus. Myös itsemääräytymisteoria (itseohjautuvuusteoria, sisäisen motivaation teoria, self-determination theory, josta olen paljon puhunut ja kirjoittanut viimeisen 15 vuoden aikana) lähestyy autenttisuutta sisäisen (autenttisen) motivaation mukaisena toimintana.

Miksi sitten pitäisi olla autenttinen?

Vastaukset jakautuvat kahteen osa-alueeseen. Ensimmäisen osan vastaukset liittyvät hyvään elämään.

• Autenttiset ihmiset näyttävät olevan merkittävästi muita onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä (Norrish & Vella-Brodrick, 2008; Deci & Ryan, 2000). Melko itsestään selvää :) Autenttiset ihmiset elävät arvojensa mukaisesti ja käyttävät aikansa/elämänsä suurin piirtein niihin asioihin, joihin haluavatkin. Osa tutkimuksista on huomioinut tarkastelussaan myös merkityksellisyyden tunteen: autenttiset ihmiset ovat joko määritelleet (löytäneet sisältään?) elämälleen tarkoituksen ja elävät sen mukaan, tai he ohjaavat elämäänsä sen mukaan, mitä pitävät merkityksellisenä ja tärkeänä. (Kiinnostavaa, että tässäkin on tämä jako essentialistiseen ja eksistentialistiseen lähestymistapaan, mistä puhuimme aiemmin!)

• Autenttiset ihmiset näyttävät myös voivan paremmin (Sutton 2020). Hyvinvointi on laaja käsite, ja monet määritelmät sisällyttävät hyvinvoivaan elämään autenttisuuden. Suttonin toteuttamassa meta-analyysissä kuitenkin tarkasteltiin koettua hyvinvointia ja autenttisuutta nimenomaan erillisinä kokemuksina, ja huomattu niiden välillä vahva korrelaatio.

• Autenttisuuden tiedetään myös olevan mielen hyvinvoinnin peruskivi. Autenttisuus vähentää ahdistusta, stressiä ja masennusta (Grijak 2017).

• Sitten on vielä yksi kiinnostava tekijä: Autenttiset ihmiset ovat muita itsevarmempia (Wood et al. 2008). Tämä tekee heistä rohkeampia yrittämään asioita, hakemaan kiinnostavia työpaikkoja, tarttumaan tilaituuksiin…. Ja tällainen mahdollisuuksiin tarttuminen puolestaan johtaa suurempaan todennäköisyyteen onnistua ja menestyä elämässä.

Toisen osan vastaukset liittyvät työelämään. Kiinnostavasti näyttää nimittäin siltä, että nimenomaan tällaisessa hyvin turbulentissa toimintaympäristössä, jossa oppiminen ja uuden luominen, yhdessä ajatteleminen ja toinen toistemme kannatteleminen ovat tärkeitä menestystekijöitä, jokaisen yksilön kyky omaan autenttiseen olemiseen on erityisen hyödyllistä.

• Ensinnäkin autenttiset ihmiset pistävät itsensä likoon, mikä on edellytys engagementille. (Pahoittelen englanninkielistä käsitettä, mutta minusta tälle ei ole suomennosta. Työn imu on eri asia ja niin on sitoutuminenkin.) Elikkä siis, autenttiset ihmiset voivat olla engaged - muut eivät ainakaan kovin syvästi (Kahn, 1990, 1992).

• Autenttiset ihmiset ovat luovempia. Lähtökohtaisesti luovuus sisältyy jo autenttisuuden eksistentialistiseen määritelmään, jonka mukaan luodaan itsensä näköistä elämää. Myös autenttisuuden seuraus parempi itsetunto johtaa siihen, että ihminen tuo esiin ideoitaan työpaikalla.

• Autenttisuus ja innovaatiokyky liittyvät toisiinsa myös tiimin diversiteetin kautta. Tiedämme, että moninaiset tiimit menestyvät muita paremmin (psykologisen turvallisuuden vallitessa), erityisesti työssä, jossa pitää (saa) koko ajan keksiä uutta, ja moninaisuus luonnollisesti edellyttää sen esille tuomista - autenttisuutta.

• Autenttiset ihmiset myös rohkaisevat jo pelkällä olemuksellaan muita (työkavereitaan) sanomaan ideansa ja ajatuksensa (Edmondson, 1999.)

• Autenttiset ihmiset pärjäävät paineistetussa tilanteessa paremmin (eli työelämässä), koska heillä kuluu vähemmän energiaa itsesäätelyyn (Grandey, 2000; Kernis, 2003).

• Autenttisten ihmisten kanssa on helpompi toimia, koska he sanovat mitä tarkoittavat ja toimivat sanojensa mukaisesti, ovat siis ennustettavampia (Aronson, 2004). He myös tuntevat omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja sanovat ne suoraan, mikä tekee työskentelystä tehokkaampaa ja vaikuttavampaa (Emmerich et al., 2019).

• Autenttisten ihmisten kanssa työskenteleminen johtaa myös työpaikalla herkemmin “korkea-laatuisiin” ihmissuhteisiin (suomalainen sanoisi puhekielellä “syviin ihmissuhteisiin”), mikä puolestaan suojelee työperäiseltä stressiltä ja auttaa pärjäämään jatkuvassa epävarmuudessa (Heaphy & Dutton, 2008).

Aikamoinen lista asioita. Sanoisin, että autenttisuus on pohtimisen arvoinen asia, sekä omassa elämässä että työpaikalla ja yhteiskunnassa lajemminkin.