Todellinen tiimityö perustuu ajattelun muodon tuntemiseen

Alunperin julkaistu aiemmilla nettisivuillani 14.9.2019

Meidän asiantuntijoiden työ syntyy ajattelun taidosta. Ajatteleminen taas, se on monimutkaista puuhaa. Ensi ajatelmalta se toki on aika yksinkertaista. Sen kun vain ottaa mieleensä jotain. Mutta sitten kun ruvetaan puhumaan monimutkaisten ajatusketjujen ja käsitteellisten häkkyröiden rakentamisesta, ja uusien oivallusten tiellä olevien vaikeasti tavoitettavien syvien olettamusten (nk. premissien) murtamisesta, homma meneekin vaikeammaksi. Joskus, vaikka kuinka ajattelee, ei vain pääse eteenpäin. Omat ajattelun polut törmäävät sysimetsään ja piikkisiin karviaismarjapensaisiin. Uutta ei synny. Silloin ystävä tunnetaan.

Tänä päivänä puhutaan paljon tiimityöstä ja yhteisöllisyydestä. Dialogin taidot ja psykologinen turva ovat kuumaa kamaa valmennusmarkkinoilla, esimiehiltä penätään tunnetaitoja ja johdolle puhutaan empatiasta ja jopa rakkaudesta. Toinen tärkeä osa-alue yhteistyön parantamisessa on osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Miten me ihan oikeasti saisimme kaikkien osaamisen yhteiseen käyttöön? Tämäkin on tärkeää, totta kai. Mutta on yksi äärimmäisen tärkeä osa-alue, josta emme tunnu puhuvan ollenkaan. Se on tuo ajattelun polut.

Filosofiassa tavataan erottaa asian sisältö ja muoto. Sisältö voidaan myös ajatella asian ideaksi tai funktioksi. Esimerkiksi edessäni olevan kannun sisältö on olla veden säilytysastia. Tässä tapauksessa se on saanut muodokseen tuollaisen pullean keraamisen pallukan (se on Mummoni vanha Tilda-kannu). Samoin ajatusketjulla on sisältö ja muoto, ja muoto sanelee ajatustyön laadukkuutta aivan yhtäläisesti ajatusketjun sisältöön nähden. Ja vaikka sisältö kuinka olisi timanttinen, niin jos sinun ajattelusi muoto törmää piikkipuskaan, ei se siitä mihinkään etene.

Tästä päästään takaisin niihin ystäviin ja tiimityöhön. Asiantuntijatyössä on nähdäkseni vähintään yhtä tärkeää oppia tuntemaan tovereiden ajattelun muotoa kuin sitä, mitä sisältöä he ajatuksiinsa laittavat (minkä asioiden asiantuntijoita he ovat). Asia kirkastui itselleni, kun oivalsin kääntyväni esimerkiksi Frankin ja Laurin puoleen tilanteissa, joissa ajatteluni on jumiutunut. Heidän kummankin ajattelun muoto on varsin erilainen omaani verrattuna (ja myös keskenään hyvin erilainen). Kun omani on ajanut karille, pyydän jompaa kumpaa (valitsen aina tietoisesti kumpi sopii tilanteeseen paremmin) pohtimaan asiaani kanssani. Enkä niinkään ole kiinnostunut siitä, mitä he ajatuskulkuunsa puheestani poimivat (sori), vaan ajatuskulusta itsestään. Siis heidän ajattelunsa muodosta. Siitä kiinni saatuani siirrän sen omiin sisältöihini, ja pääsen taas etenemään.

En varmasti ole ainoa ihminen maan päällä joka näin toimii. Itse asiassa uskon tämän olevan hyvinkin yleistä, vaikka emme välttämättä tunnista sitä. Uskon sen myös olevan erittäin tärkeää. Jopa niin tärkeää, että nostan sen tässä yhdeksi asiantuntijoiden todellisen yhteistyön keskeisimmäksi palikaksi, ja asiaksi, josta meidän tulisi puhua paljon paljon enemmän.

Keiden puoleen sinä käännyt kun ajattelusi on jumiutunut, ja minkälaista heidän ajattelunsa on muodoltaan?

Previous
Previous

On aika ylittää keskustelu itseohjautuvuudesta ja hierarkioista!

Next
Next

Asioiden omistajuus on turvattava myös itseohjautuvissa organisaatioissa