Liikaa inputtia?

Pitäisikö meidän keskittyä enemmän ulos antamiseen - luomiseen - kuin sisään ottamiseen?

Tämä ajatus syntyi LinkedIn keskustelusta, jota käytiin hyväksymisestäni yhteen maailman parhaista klovnikouluista. Yksi onnittelijani kirjoitti: "Pellejohtaminen - sitä ei olekaan vielä keksitty!" Vastasin tähän omasta. mielestäni hyvin vitsikkäästi: "Eikö? ;D" (Kirjoitan tästä asiasta ajatuksiani lisää jossain välissä.)

Hän ei kuitenkaan ostanut väitettämim, vaan lohkaisi takaisin: "Ei kai, jonkun pitää ensin kirjoittaa siitä kirja."

Näinhän se menee. Tässä maailmassa kirjoitellaan kirjoja hirveällä tahdilla. Aina kun asiantuntija keksii uuden konseptin, hän kirjoittaa siitä kirjan. Sen jälkeen tunnustamme hänen asiantuntijuutensa tässä asiassa, ja hän myös saa tuon käsitteen itselleen "vyölleen".

Kirja on yhä edelleen kiva käyttöliittymä. Siihen saa kuvattua ajatuksen paremmalla syvyydellä kuin esimerkiksi youtube-videoon tiktok-videosta puhumattakaan. Lisäksi kirjalla on akateemista arvostusta. Kirjan kirjoittanutta pidetään vähän eri kaliiberin asiantuntijana kuin henkilöä, joka on tehnyt videoita - vaikka olisi pilkkonut kirjan luvut kunkin yhdeksi videoksi.

Rehellisesti sanottuna olen henkilökohtaisesti vähän väsynyt tähän kirjojen tuuttaamiseen. Hassua sanoa, koska rakasta kirjoittamista ja kirjoitan itsekin Äidin kanssa moderneista oppimivista organisaatioista.

Itse asiassa onkin niin, että kirjan kirjoittaminen on todella antoisaa. Ennemminkin olen väsynyt tähän kirjatehtailuun, joka liittyy asiantuntijabisnekseen.

Kirjanjulkistamistilaisuuksia on joka viikko. Kukaan ei oikein enää edes mene niihin, joten ne on siirretty onlineksi - jospa sillä saisi osallistujajoukkoa hieman suuremmaksi.

Mutta ei, ihmiset ovat tukossa. Täynnä. Joka suunnasta tulee uusia kirjoja ja uutisia ja blogeja ja videoita ja kaikessa pitäisi pysyä mukana. Vaan kun ei mitenkään pysty eikä jaksa eikä aina kiinnostakaan.

Herääkin kysymys, väsytämmekö itseämme nimenomaan tällä kaikella mukana pysymisellä ja "sisään ottamisella?" Pitäisikö meidän välillä pistää kanavat sisään päin kiinni ja olla vaan tällä tiedolla ja ajatuksella, mikä meillä juuri nyt on? Istua nykyisten ajatusten kanssa ja muhitella niitä, soveltaa ja syventää ymmärrystämme?

Ja voisimmeko itse asiassa kääntää kanavat toiseen suuntaan, ja tuottaa itse asioita, luoda sitä, mikä meissä haluaisi tulla ulos?

Jos olet kovasti tottunut ottamaan sisään, luominen voi aluksi tuntua hankalalta. Saatat jopa turhautua ja ajatella, ettet pysty siihen. Mutta kyllä se siitä lähtee! Tuhertele valkoiselle paperille. Katsele olohuonetta ja mieti miten sitä saisi vielä kauniimmaksi. Suunnittele ateria puhtaasti omia mielitekoja noudattaen tai tiettyjä maakumaailmoja hakien - älä katso ohjeita ollenkaan. Maalaa se, mitä ikkunasta näkyy. Laita musiikkia soimaan ja liikuta kehoasi intuitiivisesti. Älä yritä mitään näkemääsi tanssia tai tuntemaasi koreografiaa, vaan liiku vain siten, miten keho haluaa liikkua.

Mieti sitten näiden kokemusten jälkeen, onko inputtisi ja outputtisi tasapainossa. Kumpaa on enemmän? Kumpaa vähemmän? Miten saisit ne parepaan balanssiin?

Rauha ja hyvinvointi löytyvät sisältäsi. Tasapainosta. Ei siitä, että pysyy maailman kaikissa meiningeissä mukana.

Rohkeutta itsesi kuuntelemiseen!

Ps. kyllä minä varmaan tuosta klovni-pedagogiikasta jossain vaiheessa kirjoitan kirjankin, mutta aloitetaan pienin askelin videoista ja blogeista🙂