Mitä eroa on esittämisellä ja autenttisella roolien mukaisella käytöksellä?

Kirjoitin viime viikolla autenttisuuden arvosta sekä elämässä yleensä että erityisesti työelämässä. Kuvasin, miten elämän varrella opimme erilaisia rooleja, ja aikuisena olemme niin täynnä erilaisia koodistoja, että on vaikea enää kuulla itseään niiden takaa.

Kuitenkin on huomattava, että osa noista rooleista ja koodistoista on tärkeitä. Ne ovat kuin sopimuksia siitä, miten tiettyjä asioita tehdään hyväksi koetulla tavalla. Käyttäydymme ja toimimme tiettyjen periaatteiden mukaan, ja se mahdollistaa luottumuksen välillemme, ja tekee sitä kautta yhteistyöstä mielekkäämpää. Mitä eroa on näillä rooleilla ja epäaitoudella?

Viime blogissa jo kerroin, että psykologiassa on lähestytty autenttisuutta arvojen tai sisäisen olemuksen ja toiminnan yhdenmukaisuuden kautta. Esimerkiksi itselleni läheisen itsemääräytymisteorian (self-determination theory) viitekehyksessä autenttista on sisäisen (autenttisen) motivaation mukainen toiminta. Autenttisessa elämänotteessa sisäinen ja ulkoinen ovat linjassa.

Mitä on epäaitous, mitä on roolien mukainen käyttäytyminen?

Katsotaan asiaa negaation kautta. Epäaitous tarkoittaa itsensä esittämistä tavalla, joka ei ole totta omille ajatuksille, tunteille tai arvoille. Epäaitous syntyy usein halusta mukautua sosiaalisiin odotuksiin, saada hyväksyntää tai manipuloida muiden käsityksiä ilman aitoa yhteneväisyyttä noiden ulkoisten ilmaisujen kanssa. Epäaito ihminen saattaa tukahduttaa todelliset ajatuksensa tai tunteensa esittääkseen kuvan, jonka uskoo olevan hyväksyttävämpi tai edullisempi muiden silmissä.

Roolin mukainen käyttäytyminen taas tarkoittaa tiettyjen käyttäytymismallien, asenteiden tai toimintojen omaksumista, joita odotetaan tietyssä sosiaalisessa tai ammatillisessa yhteydessä. Nämä käyttäytymismallit ja asenteet saattavat olla - tai olematta - linjassa hänen sisäisen tilansa kanssa, ja tässä nimenomaan piilee ero siinä, onko käyttäytyminen autenttista vai ei.

“Roolin mukainen käytös on autenttista, kun se on linjassa sisäisen olemuksemme kanssa.”

Elämä on kuitenkin sotkuista puuhaa, eikä tämäkään asia ole täysin yksiselitteinen.

Rooleihin liittyy tiettyjä vastuita ja odotuksia, jotka ohjaavat käyttäytymistä. Nämä eivät välttämättä ole täysin linjassa yksilön henkilökohtaisen identiteetin tai hänen ajatustensa kanssa. Esimerkiksi talousjohtaja saattaa työpaikalla puhua vahvasti tiedolla johtamisen puolesta, mutta lähestyä vapaa-ajallaan maalausharrastustaan täysin intuitiivisena prosessina.

Raja epäaitouden ja roolin mukaisen käyttäytymisen välillä on siis sellainen kuuluisa veteen piirretty viiva. Avuksi tässä tulee psykologien kehittämä käsite “itsekonsepti”. Itsekonsepti kattaa kaikki käsitykset, uskomukset, arvot ja asenteet, mitä ihmisellä on itsestään. Itsekonseptiin sisältyvät sekä ihmisen fyysiset ominaisuudet että hänen persoonallisuutensa, kykynsä, arvonsa, mieltymyksensä ja tavoitteensa. Itsekonsepti luonnollisesti elää ajan myötä, kun ihminen saa uusia kokemuksia ja oivalluksia.

Avain löytyy minäkuvasta

Nyt siis avain, jolla ratkaisemme kysymyksen siitä, onko roolien mukainen käytös autenttista vai ei, on siinä, onko roolien mukainen käytös osa minäkuvaa. Minäkuva voi koota yhteen asioita, jotka pinnalta katsoen saattavat olla ristiriidassa keskenään. Talousjohtajamme esimerkiksi voi ajatella itseään ihmisenä, joka ymmärtää sekä data-ohjautuvuuden että intuition arvon. Hän myös näkee itsensä ihmisenä, joka ymmärtää, missä tilanteissa on suotuisampaa (julkisesti) hyödyntää jompaa kumpaa. Lisäksi hän myös pitää itseään ihmisenä, joka ei halua aiheuttaa turhaa hämmennystä esittämällä kontroversiaaleja näkemyksiä, vaan keskittyy mieluummin töihinsä ja niiden vaikuttavuuteen.

Tästä minäkuvasta käsin on täysin yhdenmukaista - autenttista - korostaa yhdessä roolissaan tietynlaista toimintaa (päätöksentekomenetelmää) ja toisenlaisessa roolissaan sille tietyllä tavalla vastakkaista toimintaa (päätöksentekomenetelmää).

Huomaamme, että autenttisuuden ja roolikäyttäytymisen yhteensovittaminen edellyttää melko korkeaa itsetuntemusta. Ihmiset, jotka ovat tietoisia eroista rooliensa ja henkilökohtaisen identiteettinsä välillä, voivat navigoida näiden erojen läpi menettämättä näköpiiristään perusarvojaan ja uskomuksiaan. Sitä vastoin epäaidon käyttäytymisen taustalla on usein itsetutkiskelun puutetta - tai sitten tarkoituksellista yritystä peittää todellinen minä ulkoisen edun vuoksi.