Asiantuntijatyön johtaminen: miksi puhelinmyyjän kuuluu saada punaista luuria lähes aina?

Alunperin julkaistu edellisillä nettisivuillani 15.9.2018

Yhä suurempi osa ihmisen työn lisäarvosta tulee ajattelusta. Ajatus on ikivanha. Jo vuonna 1959 Peter Drucker oivalsi, että tulevaisuuden suurin johtamishaaste tulee olemaan oppia johtamaan tietotyöläisiä tuotantoprosessien sijaan. Vuodet vierivät, mutta väittäisin, että olemme yhä aivan alkeellisella tasolla tämän asian kanssa.

Asiantuntijatyön lisäarvo tulee ajattelusta. Siitä, että fokusoimme tietoisuutemme johonkin tiettyyn asiaan, rakennamme jonkinlaista ajatusrakennelmaa päässämme, luomme konseptia tai kokonaisuutta, olkoon se sitten huominen esitelmä, firman uusia strategia, asiakkaalle ehdotettava palvelukokonaisuus tai tapa, jolla otat puheeksi jonkin vaikean asian kollegan kanssa.  Onnistumisesi, eli siis työsi tulos, riippuu tuon ajatusrakennelman syntymisestä. Hyvin suunniteltu on asiantuntijatyössä yhtä kuin tehty (no pikkasen kärjistän).

Ideaali tapauksessa ajatusrakennelma syntyy kuin itsestään. Saat istua aivan rauhassa itsellesi sopivassa hiljaisuudessa ja kehitellä hommaa eteenpäin. Ajatus imee mukaansa ja kuljettaa eteenpäin. Tulosta syntyy ihan muutamassa tunnissa – suorastaan ihmettelet, miten olitkaan näin aikaansaapa!

Tosielämässä puhelin todennäköisesti pirisee, kollegan mielestä hänen asiansa on miljoona kertaa arvokkaampi kuin käynnissä oleva ajatuksesi, sähköposti vilkuttaa uutta viestiä ja mieleesi puskee ärsyttävä puhelinkeskustelu sukulaisen kanssa työmatkalla. Ajatuksesi on pilalla, mieli pahana eikä mikään ole kivaa. On mahdollista, ettet enää koskaan saa sen ajatuksen päästä kiinni, jota olit juuri äsken saavuttamassa. Tahdonvoimasikin on nyt käytetty, kun olet jo pitkään joutunut pinnistelemään kyetäksesi fokusoimaan käsillä olevaan asiaan ympäristön hälinässä.

Elämme tässä todellisuudessa ikään kuin emme voisi tehdä sille mitään. Päivästä toiseen ihmiset kuukkeloivat toimistoissa saamatta mitään erityistä aikaiseksi, puuhastellen vähän sitä sun tätä, hieman edistäen tuota ja säätäen vähän tätä. Palkka juoksee. Kulut rokottavat kassaa. Numerot näyttävät huonommilta, päätetään saneerata ja vähentää henkilöstökuluja. (Tätä kutsutaan ”tehostamiseksi”, mikä tekee asiasta vielä irvokkaampaa.)  Jumankekka! Vain siksi, ettemme kunnioita ajattelua. Emme omaamme emmekä toisten.

Tämä käsittämätön epäarvostus koskee ainoastaan ajattelutyötä. Kirvesmies -miehelleni ei tulisi mieleenkään mennä salille ennen työpäivää, jos hän tietäisi edessä olevan fyysisesti raskaan päivän. Painavien asioiden kantaminen on mahdotonta ja vaarallista, jos ruumiin voimat ovat vähissä. Arvostus omia voimia kohtaan ei perustu ainoastaan tarpeeseen saada asioita aikaiseksi. Ruumiillista työtä tekevät ystäväni kunnioittavat omaa vartaloaan ja sen toimintakykyä aivan eri tavalla kuin monikaan ajattelutyötä tekevä ystäväni. Jos käsi jää sirkkelin väliin, on loppuelämän leipä varsin laiha ja mielihyvän lähteet käsitöitä rakastavalla ihmisellä vähissä.

Minkä ihmeen takia me ajatustyötä tekevät sitten vastaamme aamulla puhelimeen ärsyttävälle puhelinmyyjälle, rasittavalle sukulaiselle tai avaamme sähköpostiohjelman, jonka tiedämme olevan uuvuttavan täynnä erilaisten ihmisten vaatimuksia? Minkä takia emme suojele sitä arvokkainta työkalua, mikä meillä on, eli omaa ajatteluamme ja ajattelukykyämme?

Minkä takia emme katso oikeudeksemme itse määrätä, mihin kulloinkin kohdistamme tietoisuutemme? 

Asia ei tietenkään ole vain työntekijöiden. Kaikenlaisten johtamispalveluiden pitäisi ottaa ajattelukyvyn tukeminen ensisijaiseksi tavoitteekseen. Työympäristöt pitäisi rakentaa tätä silmällä pitäen. Ohjelmistot ja organisaatioiden atk-infra pitäisi rakentaa sitä silmällä pitäen. Johtajat saisivat näyttää esimerkkiä ja kannustaa ihmisiä tekemään rohkeasti oman työnsä johtamista koskevia ratkaisuja ajattelukyvyn hyväksi. Ja jokaisen ajattelutyötä tekevän tai johtavan pitäisi ehdottomasti opiskella aivotoiminnan ja ajattelukyvyn perusteet, jotta ymmärtäisi, miten oma tuotantokoneisto oikein toimii.

Niksipirkkanurkka: 

• Älä vastaa puhelimeen silloin kun et halua.

• Sammuta kaikki kilkuttimet ja vilkuttimet tietokoneesta ja puhelimesta. Sinä päätät, milloin on hyvä hetki vastata Teamsissä, Whatsppissa, Mesessä, Facessa, Twitterissä, Linkkarissa ja mitä näitä nyt on, tulleisiin viesteihin. (Sopikaa työkavereiden ja perheen kanssa säännöt aitojen hätätapausten viesteille.)

• Älä vastaa sähköposteihin jos et ehdi. Sinulle todennäköisesti ei makseta palkkaa siitä, että vastaat kiltisti jokaiselle, joka keksii lähestyä sinua jos jonkinmoisten pyyntöjen kanssa. Näin voit todeta myös esimiehellesi, jos hän jurputtaa asiasta.

• Käytä sähköpostissa kaikkia mahdollisia suodattimia ja unsubscraibaa itsesi listalta aina kun avaat postin, jota et halua tulevaisuudessa saada. Jo se, että näet uutiskirjeen inboxissasi kuormittaa sinua ja varastaa ajatuskapasiteettiasi.

• Älä kuuntele, mitä muut puhuvat sinulle silloin kun sinulla on ajatus kesken. (Et tietenkään voi tehdä tätä ihan koko ajan. :D)

• Käytä työpaikalla jotain selkeää merkkiä, joka signaloi työkavereillesi, että sinulla on keskittymistä vaativa ajatustyö kesken. Käytä kuulosuojaimia, laita punainen omena pöydällesi tai hanki lippis, jossa on keskisormi pystyssä. Sopikaa työyhteisössä yhteisistä pelisäännöistä. Älä hyväksy minkäänlaisia poikkeuksia tähän asiaan, ellei kysymys ole todellisesta hätätilanteesta.

• Sopikaa työpaikalla, miten mitäkin tilaa käytetään. Hiljaisessa tilassa ei tietokoneista saa kuulua yhtään blingiä, kukaan ei saa vastata puhelimeen eikä ketään saa hakea hiljaisesta huoneesta minkään asian takia.