Missä ovat virtuaaliset työtilat?
Alunperin julkaistu aiemmilla nettisivuillani 16.9.2017
Osallistuin viime viikolla Rakennusyhtiö FIRAn järjestämään paneeliskeskusteluun työn tulevaisuudesta. Tapahtuma oli osa Helsinki Design Weekkiä ja FIRAn 15-vuotis synttäreitä. Kanssani keskustelivat Kohinan toimitusjohtaja Susanna Kallio, Mushrooming-työhuoneverkoston alullepanijaporukan Inari Virkkala, arkkitehti Ola Sundell Hub13:sta sekä FIRAn henkilöstöjohtaja Henri Hietala.
Keskustelumme pyöri varsin pitkälti uuden työn verkostomaisuuden ja asiantuntijatyö-painotteisuuden ympärillä. Kun työ muuttuu, muuttuvat myös vaatimukset työympäristöä kohtaan. Hyvin kuvaavaa oli se, kun firalainen juontajamme Eelis Rytkönen kysyi meiltä, mikä on lempityöskentelypaikkamme, meistä jokainen totesi paikan riippuvan täysin työn luonteesta ja myös vähän fiiliksestä. Lähtökohtaisesti keskittymistä vaativaa yksilötyötä on hyvä tehdä kotona tai toimistolla hiljaisessa huoneessa, mutta toisinaan kahvilan taustahälinä tuo tarvittavan keskittymiskyvyn ajattelijalle. Yhdessä työskentelemistä varten me kaikki panelistit taas hakeuduimme toimistolle tai muihin ryhmätyöympäristöihin.
Työtila tulisikin nähdä palveluna työntekijälle. Asiantuntija tietää itse, minkälainen ympäristö toimii hänelle kullakin hetkellä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tehokkuuden ja työn mielekkyyden nimissä olisi voitava valita työympäristö kulloisenkin tarpeen mukaan.
Itse asiassa ajatusta voisi viedä jopa niin pitkälle, että työntekijä saisi x summan lisää korvausta työstään, ja ostaisi sitten työtilapalveluita tarpeensa mukaan – osittain ehkä työnantajaorganisaatioltaan, osittain muualta. Voisi luoda hieman tarpeellista painetta työnantajaorganisaation kehittää työympäristöjä mielekkäämpään suuntaan. 😉
Entäpä, jos työntekijä ostaisikin työympäristöpalveluita tarpeensa mukaan?
Tämä ehdotus varmasti kirvoittaa kaikenlaisia ajatuksia, joten lisää heti tähän lisäolettamuksen: uskon, että työstään pitävä ammattilainen ymmärtää, että hänen on todella hyvä viettää aikaa myös työnantajaorganisaation tiloissa. Siellä syntyy (tai pitäisi ainakin syntyä) paljon uusia ideoita tulevaisuuden töiksi. Jos ei synny, työt loppuvat, eikä sitä halua kukaan osapuoli. Jos tämä ajatus taas ulotetaan tuotannon tai rakennusalan puolelle, lienee itsestään selvää, ettei kovin moni kirvesmies varaa työtilaa muualta kuin rakennustyömaalta.
Toinen ajatus, jonka paneelikeskustelumme kirvoitti, liittyi virtuaalisiin työympäristöihin. Asiantuntijatyössä lisäarvo syntyy ajattelukyvystä. Työympäristön tehtävä on johtaa ajatusta. Tiedämme esimerkiksi, että tietyntyyppiset ympäristöt tukevat luovaa ajattelua ja leikillisyyttä, ja tietyn tyyppiset ympäristöt taas vaikeuttavat sitä (ehkä ne tukevat excelin rämpyttämistä!). Asiantuntija haluaa työympäristöltään tukea ajatteluun.
Tämä luo ihan uusia bisnesmahdollisuuksia virtuaalisten työympäristöpalvelujen muodossa. Itse vaikkapa voisin sopia tällaiseen virtuaaliseen työympäristöön kollegani kanssa workshopin, jossa suunnittelisimme seuraavalla viikolla jonkun asiakkaamme luona pidettävää kehitystyöpajaa. Fyysisesti istuisimme kumpikin oman keittiömme pöydän ääressä, laittaisimme vr-lasit päähän ja treffaisimme sovittuna ajankohtana tuolla virtuaaliympäristössä. Meille olisi varattu ihana avara leikkihuone kahdeksi tunniksi. Huoneesta olisi tietenkin huikaiseva näkymä joelle, ruskan värjäämät joen varret leiskuisivat punaisen sävyissä. Tilaisimme workshopin alkuun ja loppuun ohjatun meditaatioharjoituksen ja kuuntelisimme Simon and Garfunkelia työpajan aikana. Piirtäisimme seinään ideoitamme, ja ne tupsahtaisivat workshopin päätteeksi sähköpostiimme puhtaaksikirjoitettuna ja upeasti visualisoituna. Kahden tunnin kuluttua poistuisimme huoneestamme, heittäisimme femmat, ottaisimme lasit pois päästä, ja olisimme taas omassa keittiössä.
